Sami on normaali perheellinen suomalainen mies jonka täydelliseen ydinperheeseen kuului kauniin vaimon lisäksi suloista kaksi lasta, omakotitalo järven rannalla Tuusulassa, kultainen noutaja ja farmari-Avensis. Tämän perheidyllin täydensi mainio työ vakavaraisessa pankkiiriliikkeessä Helsingin keskustassa josta hän oli vastikään saanut osakkuuden itselleen. Kaikki palaset elämässä näyttivät loksahdelleen Samin kohdalla paikoilleen kuin Tetris-pelissä konsanaan.

 

Kevät auringon lyödessä ensimmäisiä säteitään Kruunuhaan maisemakonttorin ikkunaan Sami havahtui katselemaan ulos kadulla vilistäviä ihmisiä. Hän tuijotti ihmismerta ja näki väkijoukossa miehen joka ajeli avoautollaan pitkin Unioninkatu vieressä pitkäsäärinen blondi jonka rintavarustus oli paitsi runsas myös häveliään antava. Kattoluukku oli auki, sekä autolla että kuskilla. Pariskunnalla näytti suuresta ikäerosta huolimatta hauskaa yhdessä.

 

Sami jatkoi töitään, mutta näky jäi vaivaan häntä. Myöhemmin lounaalla Sami selaili päivän Helsingin Sanomia jossa monet autoliikkeet hehkuttivat kevät-kampanjoitaan ja sitä kuinka juuri nyt oikea aika hankkia uusi auto. Lounaan jälkeen Samilla oli johtoryhmän palaveri jossa toimitusjohtaja esitteli tulevan kvartaalin tulostavoitteita, mutta Sami oli ajatuksineen muualla, miettien sitä kuinka hienoa olisikaan kurvailla avoautolla Kaivopuistossa tuulenvireen kevyesti kutittaessa korvalehtiä. Sami maalaili mielessään mielikuvaa siitä kuinka ihmisten päät kääntyisivät kerta toisensa jälkeen ja hän saattoi jo ajatuksissaan tuntea ihmisten ihailevat katseet. Tätä unelmointia kesti työpäivän loppuun saakka.

 

Kotiin työpäivän päätteeksi kurvatessa Sami huomasi, että naapurin Reiska oli vaihtanut vanhan harmaan tavallisen Nissan Primeransa samanlaiseen harmaaseen Avensikseen kuin mitä hänellä oli. Sami pyöritteli päätään. Reiska oli ammatiltaan putkimies ja hän sentään pankkikiiriliikkeen kehitysjohtaja. Jonkinlainen peräero naapuriin oli tehtävä. Sami lähti siltä seisomalta nettiin katselemaan itselleen uutta autoa ja äkkiä silmään osuikin erään yksityisen myyjän erikoinen myynti-ilmoitus.

 

*****

 

Jaa luottokulkine talouteen hakuses tai huvittelluun rantaraitille? Tahi metsämiehelle pystyvä ratsu joka ei pelekää pieniä eikä isoja kanttikiviä eikä urasia mettäteitä. Vai kenties halapa ylläpitonen ensiauto? Tai kakkosauto tai kolmosauto tai muuten vaan pihalle ihmetystä herättämään? Tästä löytyypi katu-uskottava kiesi monneen mennoon.

 

Tässähän semmonen timangi ois aivan joutilaana, että oksat pois. Voishan tuon itelläki piettää ku ei se miksikään mene vaikka vuosikymmenet vierii, 6,5 litranen isolohko jysähtää käymään lämpötilojen ääripäistä toiseen ninku tyhyjää vaa. Meinaa vaan tässä pitkästyä ku pyssyy kynnenaluset puhtaana ku eihä nämät tämän mallin kiesit tarvi ku ajjaa. Ei ole mittää vikkaa, muuta ku että päältäpäin on jo vähän aika patinoinu tätä mutkasten teitten väsymätöntä kiertäjää. Mutta, jos etit takuuvarmaa kukkahamosten kostuttajaa nii täsä on semmote. Julkisivu on siisti ko mikä että kelpaa daamien kans kylälläki riiata.

 

Harvinainen Jubilee-mallin kaksoisväritys joka herättää kunnioitusta ja tarvittaessa pelkoa kanssa-autoilijoissa. Konepelti ja perälunkka voikukan keltanen että löytää helpommin autolle takasin marjareissulla, konttiin muljahtaa komiasti neljä vatia puolukkaa ja poimuri, tarvittaessa vaikka anoppi.

 

Jos pimiällä meinaa lähtiä maastoon niin teippaa töötin pohjaan niin aina kuulee missä pirssi on vaikka sestoo usiammanki vaaran taakse, kyllä se kolomatta päivää huutaa ku akku on melekein uus. Harvinaisen Luxury-mallin varustelun huomaa heti oven auki käpälöityään, kuskin ovesta löytyy sähkötoimisen keskuslukituksen käyttökytkin ja nopea silmäys mittariston suuntaan kertoo sieltä löytyvän pensavalojen ja muitten instrumenttien lisäksi harvinaista herkkua Japanin diskopalloissa, eli kierroslukumittarin.

 

Aikasemmin auton omisti opettajarouva joka komiasti puhhui mainohista ajo-ominaisuuksista, eikä suotta. Kaikki pellaa. Kuitenki joku kirkiisi tahi renkaan potkija killauttaa ja kyssyy niin lue ensin nämä; Pyyhkijät, pellaa. On tihkumallia, nopiaa ja helevetinmoista kyytiä vispottavaa mallia. Pyyhkijänsulat on hyvässä synkronissa ja ei kitise eikä kihinuta. Puhallin, pellaa. Joka noppeuvella ja puhaltaa kuumaa ja helevetin kuumaa. Seksihelteilläki seleviää ku vääntelee vintikoita auki kelin ja vauhin mukkaan.

 

Moottori, pellaa tietenki. Ei syö öljyä, pellaa kaikilla maailman pensoilla eikä puhaltele sinistä ja käypii ko käkikello. Tasatunnein karjahtelee. Käyntiin lähtee ku palmun alta, vaikka pakkasta olis kuin napajäätikölä. Ja on ni hiljanen ja siisti käynnilleen että pittää välillä kielellä kokkeilla pakosarjasta että onko se etes käynissä. Vaihelaatikko ja kytkin, pellaa. Ei ees rusaha kakkonen ninku joissaki nuorisomallien tuuninki versioisa joskus käy, nehän lyö pykälää vaihtaessa kynsille ninku ylitarkka naaraspuolinen kirstunsa vartija baarin tiskillä valomerkin jäläkeen. Ei muuten ruspota täsä mutterivirityksesä vetonivelet eikä muutenkaan kuulu mittään ylimäärästä kilkettä vaikka huonompaaki keinoa laskettelee. Valot, pellaa ja näyttää kaikkiin oikeisiin ilimansuuntiin ja valojen ikkunat ehjät. Tuulilasi, pellaa. Vaihettuki joskus ja vasemmanpuoleinen ikkunanreunuslista on lentäny helevetin teille jossaki ohituksessa. Voin siihen myykilauan naulata jos mahollinen ostaja niin haluaa. Sisusta, aivan asiallinen. Ei ole päästetty mitään lapsi- tai kärppälaumaa kirveen ja petkeleen kanssa jakkaroille reuhuamaan.

 

Kuskin jakkaralle on aina nii kovasti tunkua että siitä on vähän reunus kulevunu. Tai sitte siihen jakkaraan on tarttunu karhunrauvat mettäreissulla. Ei ole kuskattu mittään koiria eikä mettäsikoja eikä ole ollu hajukuusia haittoina roikkumassa niin aivan on autenttinen vanha herraskainen hajumaailma hytissä. Gramofooniki on aikoinaan päivitetty alkuperäsestä kiikarimankasta Pioneerin soittimeen jossa roikkuu vielä AUX-piuha niin saa vaikka tamagotsin tai Walkmanin kautta Suvi Teräsniskan soimaan ku päästelee kohti määränpäätä luu lankulla. Radioki kuuluu kyllä ni saa kuunella mettäradiosta uutiset tai Mielensäpahoittajan turinoita ku juomuksille ajelee.

 

Justiinsa ostettu piltemasta uus pakoputken alakupätkä joka makso saman verran ku tämä koko auto uutena. Mutta onhan se rahan arvoki niistä ajoista muuttunu, muistaa ko ennen vanhaan maitopurkinki sai alle markalla ja nyt ei ole pennejä eikä etes kunnon maitoa. Muutenpa se ei olekkaan muuttunu. Ei ole tämä pirssikään.

 

Renkaat on alla aivan uuet kesämallin pinnat erikoisalumiini-valsseilla ja talvirenkaatki on hyvissä piikeissä ku viisaana ajettu aina ajourien sivussa tai luiskassa ettei paljas asvaltti syö nastoja tyhyjää. Kopassa ei kukkasia näy ja jos näkkyy ni se on optinen harha ku autolla on ajettu vain suolaamattomilla pätkilä. Tarvittaessa helemat voin tervata niin nekkään ei näytä ni kiveksenhakkaamilta.

 

Pellit on suorat ja peilaa huonossaki valossa oman naamankuvan takasin, sitä on monena aamuna väsyksissään niin peljänny että pitäny lähtiä pyörällä. Jarrut pellaa jalalla ja käellä. Iskarit on tolokuissaan ja ei tyhyjiä pompi tai kallistele, iskaritesti on justiin tehty ku Taaporinvuoren kurvin ajastin satasta läpi ni vieruskaverilla ei menny pipo silmille.

 

Huoltokirja on varmaan joskus annettu muksuille suttupaperiksi tai laitettu koiran aluseksi ni sitä ei ole, mutta osia on vaiheltu sitä mukkaan ku niitä on hajonnu. Eli eipä juurikaan ole vaihettu. Jakopään remeliki sielä huilaa vielä ainaki 40 tonnia, voi tuurilla kokkeila pitempäänki. Vetokuula löytyy tietenki niin perässä huilaa kärri tai vaikka taukotupa mettäkonehommiin palstalle.

 

Ku ei tyhjiä tinkaa ja räkytä ni kaupan pääle äyskäri, paikallislehden vuosikerta vuodelta 2014 ja toinen samanlainen peli käänteisillä väreillä varaosiksi ni saavatpa paikallisen kylän Essolla marttakerholaiset ihimeteltävää. Mutta eihä näistä säry ikinä mittään ni siitähän saa vaikka kukkapenkin tai laittaa porstuaan kissalle pesäksi.

 

Ei muuta ku tule kaupoille, ehejä auto on. Pensaaki kestää löysätä tankin täyteen eikä mene pää huuruista sekasin muuta ku ajon hurmiosta eli tankkiki piettää ninku kuuluuki. Tankillisella muuten ajjaa komiasti puoli kessää jos ei kovin tyhjää karjauttele, mieli kyllä välillä tekkee polkasta sukka lattiaan ku poikaset alakaa kaiken maailman rihneillä työntymään puskuriin katteuksissaan, vetojahan tässä on niin että heleposti päästelee vahingossa semmosta kyytiä että saattaa sinivuokot tikkarikourasa liputtaa varikolle.

 

Auto liikehtii akselilla Nurmijärvi-Loppi, soita jos olet tulosa koeajolle ja jos en itte jouva paikan pääle ni jätän avaimet silimään. Saatan mie tämän kanssa jonneki vastaanki reuvahtaa jos pensat maksaa. Soita vaikka vasiten, tingata saa jos osaa. Vaihosaki voi tyrkyttää mitä vain, ei mittää paska itämaan Nipponi sontaa kumminkaan. Eikä koiraa enkä solariumia huomioi vaihossa ku niitä on jo tarjottu.

 

*****

 

Sami katseli aikansa myynti-ilmoitusta ja tuli lopulta siihen lopputulokseen, että tässä oli juuri se auto mitä hän haki. Eihän mitään piparimagneettia etsinyt, jolla voisi tuoda helpotusta jo orastavaan keski-iän kriisiin, vaan autoa joka erottuisi massasta, autoa, jolla pärjäisi niin metsässä, kaupungissa kuin matka-ajossakin. Hän oli perin kyllästynyt Toyotansa tavallisuuteen.

 

Sami sopi myyjän kanssa treffit läheiselle SEOlle ja kaupat syntyivät supliikin ja lusakan myyjän kanssa nopeasti ja jouhevasti. Vaihdossa Sami antoi antoi Avensiksensa jonka myyjä kelpuutti pitkin hampain. Kaupat tehtyään Sami soitti vaimolleen ja ilmoitti että jatkossa hän on oman elämänsä herra ja häntä tuli kutsua Sammyksi, sillä se oli kuulemma huomattavasti ”coolimpi” nimi kuin Sami joka symboloi täydellistä ukkoutumista aivan kuten tympeän harmaa Toyotakin. Olihan hän vielä nuori, viriili mies niukin naukin nelikymppinen.

 

 

 

Uuden autonsa puikkoihin päästyään Sammy tunti kuinka villit orhit konepellin alla suorastaan janosivat päästä valloilleen. Sammyn oli pakko päästä hieman testaamaan auton ominaisuuksia käytännössä. Sammy karautti matkaan ja painoi tallan pohjaan. Sammy oli ajanut elämänsä aikana oikeastaan vain uusilla autoilla jossa oli kaikenmaailman kierroksenrajoittimet, luistonestot jne. ja niinpä ärhäkkä peli lähti täysin Sammyltä lapasesta. Onneton konttorirotta täräytti suoraan läpi paikallisen S-marketin seinästä.

 

Kuin ihmeen kaupalla Sammy selvisi onnettomuudesta säikähdyksellä ilman vammoja eikä hänen auttanut onnettomuuden jälkeen kuin tallustaa kohti kohtia. Kotona vastassa oli vaimo ja lapset joille Sammy ilmoitti vailla aikaisempaa uhmakkuutta nöyränä, että jatkossa hän oli taas Sami ja huomenna he menevät ostamaan perheelle uuden auton, harmaan Toyotan.