Siltasen viisihenkisessä perheessä vietettiin aivan tavallista lauantai-iltapäivää. Viisihenkiseen perheeseen kuului reilu kolmekymppinen Eeva ja tämän kuutisen vuotta vanhempi aviomies Petteri sekä perheen kolme tytärtä; Adaliina (4v), Vanda (6v) ja Veera (10v).

 

- Eeva! Taas tämä kone ei toimi! Petteri huusi työhuoneesta olohuoneen sohvalla kiinalaisvalmisteista älypuhelintaan pläräilevälle vaimolleen. Kuka täällä taas on räpeltänyt?!

- En mä tiedä, en ole koskenut siihen ainakaan viikkoon, Eeva huusi takaisin.

- Mun piti tehdä yksi kirjoitusjuttu ja kone herjaa jotain aivan ihmeellistä Petteri noitui ja sadatteli.

- Eilen tuli mainos jostain atk-huollosta postissa, soita sinne Eeva opasti miestään.

- Kai se sitten on pakko, manaili Petteri päätään raapien samalla miettiessään, että kuinkakohan paljon sekin lysti taas maksaisi. Rahareikiä näin alkuvuodesta tuntui riittävän enemmän kuin omiksi tarpeiksi.

 

Vaikka molemmat olivat tekemisissä tietokoneiden kanssa päivittäin, niin ongelman sattuessa menivät sormet suuhun ja tarvittiin aina joku ulkopuolinen avustamaan. Yleensä auttajana ja tilanteen selvittäjänä toimi Eevan pikkuveli, joka oli jos ei nyt aivan haka koneiden kanssa, niin varsin kiinnostunut niiden sielunmaisemasta. Tällä kertaa Eevan velipoika oli kuitenkin jossain kostealla lomareissulla poikien kanssa Prahassa, eikä päässyt katsomaan konetta. Petteri etsi ryppyisen paperilapun jossa oli liikkuvan atk-huollon mainos. Lappuun oli kirjoitettu mainosteksti:

 

ATK-Huolto Mähis

Toimimme Vantaalla ja toimialueemme on Nikinmäki-Leppäkorpi-Vallila. Tulemme kotiinne ja korjaamme kaiken pelikonsoleista perämoottoriin.

Veloitus vain paikallaoloajasta.

Ellemme saa kuntoon, emme veloita mitään.

Soita 048 996681

 

- Löysitkös sinä sen huollon lapun? Eeva uteli mieheltään.

- Joo, mutta tämä on kyllä sanalla sanoen outo mainos, Petteri ihmetteli vaimolleen.

- Mistä muualta luulet saavasi korjaajan tähän aikaan viikonlopusta? Eeva kysyi.

- No mä soitan sinne, sillähän se selviää.

 

Jeppe otti kännykän käteensä ja näppäili siihen numeron. Hyvä, että puhelin ehti edes hälyttää toisessa päässä, kun siihen vastasi miehen ääni.

 

- Mähis, Waaassup??!

- Petteri Siltanen tässä hei, oliko tämä atk-huollossa?

- Jou mään. Jos tarvii saada homma skulaan, niin oikea osoite, luurista kuului.

- Niin no, meidän tietokone ilmoittelee jotain ihan merkillistä, Petteri selitti.

- Take it easy määäään. Korjataan pois, niin ei ilmoittele enää sen jälkeen, ääni sanoi.

- Milloin voisitte tulla? Petteri tiedusteli ja varautui vähintään parin päivän odottamiseen.

- Tulemme heti, tänks for caalling!

 

Sen jälkeen linja mykistyi täysin, edes sitä normaalia tuuttaamista ei kuulunut. Petteri katkaisi puhelun ja kokeili soittaa uudelleen. Tällä kertaa puhelin ilmoitti, että tarkistakaa numerovalintanne.

 

- Soititko jo sinne? Eeva huuteli miehelleen.

- Soitin, mutta puhelu meni poikki ennen kuin kerkesin antaa osoitteen, Petteri harmitteli.

- Soita uudelleen.

- Se ei vastaa enää, Petteri aprikoi ääneen. Se ei enää edes hälytä.

- Kokeilet myöhemmin uudelleen, Eeva sanoi.

- Niin kait sitten.

 

Petteri yritti sammuttaa tietokonetta, mutta se ei suostunut enää edes sammumaan. Lopulta hän keksi ottaa töpselin pois seinästä ja kone hiljeni. Harmistuneena hän käveli työhuoneesta olohuoneen puolelle ja avasi television. Vähän aikaa televisiota katseltuaan hän alkoi kuulla jotain ihmeellistä koputusta jostain läheltä. Koputus kuitenkin vaimeni pian ja Petteri syventyi menossa olevaan ohjelmaan. Koputus alkoi taas kohta ja jatkui jonkun aikaa. Ohjelma päättyi ja tilalle tuli mainokset. Mainosten alkaessa television kuva pimeni, ainoastaan ääni jäi. Petteri nousi harmissaan sohvalta ja käveli television luokse.

 

- No nyt meni televisiokin, Petteri manasi ja kopautti vanhaa palvelijaa nyrkillä kylkeen.

- Taasko se reistaa? Eeva huusi keittiön puolelta.

- Joo, jo kolmas kerta tällä viikolla. Pitäisi varmaan ostaa uusi.

- Päivää, täälläkö se viallinen tietokone on? Kysyi miehen ääni aivan Petterin takaa.

 

Petteri pyörähti nopeasti ympäri ja totesi katsovansa tukevahkoa ulkoisesti Danny DeVitoa muistuttavaa kaljupäistä miestä joka oli t-paitaan ja shortseihin, vaikka ulkona oli mittarin mukaan reilusti pakkasta. Kellastuneen t-paidan rintaa koristi teksti, ”Let’s make Finland Great Again”, ja pääministerin omahyväinen hyvä.

 

- Joo meillähän se tietokone. Kukas te olette? Petteri uteli mieheltä.

- Olen Heikki Mähönen tietsikkavelho of courrrse. Ystävien kesken Mähis vaan.

- Jaahas… Niin, aivan. Miten muuten pääsitte sisälle? Petteri kysyi.

- Tulin tuosta taka-ovesta omilla konsteilla, kun kukaan ei viitsinyt avata, vaikka kuinka koputtelin.

- Ai tekö sitä siellä koputtelittekin? Petteri mutisi miettiessään tämän oudon tyypin pukeutumista.

- Yksin minä tulin, ei tarvi teititellä. Onko muuten mitään purtavaa? Alkoi nimittäin hiukoa tuolla takapihan patiolla seisominen.

 

Petteri ei kerinnyt edes vastata tämän oudon kulkijan kysymykseen, kun tämä jo lyllersi keittiöön Eevan luokse.

 

- Päivää kaunis rouva, onpa teillä kiva keittiö. Ilmeisesti Ikean keittiö, ja oikein mustilla kivitasoilla, veri naiss. Täällä on teille oikein kiva feng shui.

- Päivää vaan, Eeva sanoi ja tuijotti myös ihmeissään heidän jääkaapilla olevaa kaljupäistä miestä.

- Olette käyneet juuri kaupassa, se on positiivista, Mähis totesi tutkiessaan jääkaapin sisältöä.

 

Petteri oli tullut myös tällä välin keittiön puolelle ja seisoi myös katselemassa Mähiksen puuhastelua. Kumpikaan ei oikein osannut sanoa mitään, kun Mähis pisteli poskeen jääkaapista löytämäänsä makkaran känttyä joka oli säästetty perheen pienimmälle lapselle, Adaliinalle. Tämän jälkeen Mähis röyhtäisi äänekkäästi ja käveli Eevan viereen. Perheen lapset Vanda, Adaliina ja Veera olivat sillä aikaa tulleet yläkerran huoneistaan myös ihmettelemään keittiöön ilmestynyttä erikoista atk-huoltomiestä.

 

atk.jpg

 

- Hyvää kiekuraa, tosin kiukaalla foliossa lämmitettynä olisi ollut parempaa. Rouva lähtenyt vähissä vaatteissa tänne keittiöön, Mähis totesi.

- Kuin niin? Eeva hämmästeli.

- Pikkupöksyt ovat jääneet pois jalasta, Mähis naurahti.

- No kun ei niitä täällä kotona… Eeva mutisi vaivautuneena.

- Tuota, miten sinä sieltä parvekkeelta pääsit sisälle? Petteri kysyi hieman arastellen.

- Kuule, mun nimi ei olisi Mähis ellen tekis ihmeellisiä juttuja, Mähis naurahti ja kaivoi jääkaapin alaosasta olevasta vihanneslokerosta tölkin olutta.

- Mennäänkö katsomaan sitä tietokonetta? Petteri kysyi ja viittoili työhuoneeseen päin.

- Älä hätäile, kyllä se teidän Hiiwlett Pakkardi siellä jaksaa odotella yksinkin, Mähis totesi hörppiessään olutta suoraan pullosta.

 

Petteri ei voinut uskoa korviaan. Äijä tuntui tietävän heidän koneen merkinkin. Lisäksi tuo äijä näytti tyhjentävän heidän jääkaapin. Myös Eeva katseli miestä ja suunnitteli menevänsä heti tämän poistuttua keittiöstä laittamaan pikkupöksyt collegehousujen alle. Saatuaan oluttölkin tyhjäksi, Mähis röyhtäisi taas ja laittoi tölkin eteisen vaatekaapissa olevan muovipussiin jossa perhe säilytti tyhjiä tölkkejä ja vinkkasi silmää perheen tyttärille.

 

- Mennäänpä katsomaan sitä tietokonetta. Eikä pikkurouvan tarvitse minun takia niitä pikkupöksyjä jalkaan laittaa, olen minä nähnyt rumemmankin näköisiä tyttölapsia ilman housuja, Mähis sanoi ja lähti kohti työhuonetta.

 

Petteri kiiruhti perässä ja Eeva jäi keittiöön sekavin tuntein. Miten niin ilman housuja, eihän hän alasti ollut? Eevaa alkoi vaivata tämän oudon vieraan saapuminen niin paljon, että hän meni tarkastamaan parvekkeen oven. Ovi oli kiinni, kuten pitikin. Eeva raotti verhoa ja katsoin heidän takapihan terassia ja pihaa hämmästyneenä. Terassilla oleva uusi lumi oli aivan koskematon. Koko terassilla ei ollut yhtään kengän jälkeä. Siinä samassa Eeva tajusi, että tuo outo kulkija oli ollut keittiössä paljain jaloin, kuin tulossa joltain hiekkarannalta. Petteri meni aivan Mähiksen kannoilla heidän työhuoneeseensa ja huomasi tietokonepöydän vierellä oudon isohkon salkun. Mähis meni salkulle ja nosti jonkun tikittävän laitteen pöydälle näppäimistön viereen.

 

- Mi... mitäs tuolla teet? Petteri änkytti.

- Tilasin hieman syötävää ja laitoin munakellon hälyttämään kun se saapuu. Sitä ei aina työn touhussa ollessaan kuule ovikellon soittoa, Mähis selitti penkoessaan laukkuaan.

- Syötävää, ovikello? Petteri hämmästeli.

 

Samalla munakello pirahti ja ovikello rämähti. Eeva kuului huutavan avaavansa oven jotta he saavat touhuta rauhassa koneen kimpussa.

 

- Täällä on joku pizzalähetti kolmen pizzan ja kahden kebab-annoksen kanssa, Eeva huusi eteisestä.

- Täh? Petteri hämmästeli ja vilkaisi munakelloa.

- Tilasin myös teille pizzat ja lapsille kebabit, kun ajattelin teillä olevan nälkä, Mähis sanoi ja tunki munakellon takaisin laukkuun. Ajattelin että kahdelle pienemmälle lapselle riittää annokset puoliksi.

- Nämä ovat kuulemma jo maksettu, Eeva huuteli vielä eteisestä.

- Vie ne keittiöön, me tulemme aivan kohta, Mähis huusi takaisin ja laittoi tietokoneen töpselin seinään.

 

Petteri katseli vieressä ihmeissään Mähis puuhastelua. Mähis käynnisti koneen normaalisti ja ruiskutteli samalla jotain ainetta suihkepullosta.

 

- Auttaako tuo? Petteri kuiskasi Mähis.

- Auttaa kyllä aika monessa tapauksessa. Nuo tietokoneet eivät tiedä, että tässä on vain pelkkää vettä, Mähis naurahti ja jatkoi suihkuttelemista.

- Eikö kosteus ole pahasta koneille? Petteri jatkoi penäämistään.

- Hys, ei niille kaikkea pidä mennä kertomaan, Mähis hyssytteli.

 

Petteri putosi entistä enemmän kelkasta. Hän ei ymmärtänyt enää yhtään mitään tämän oudon miehen puuhastelusta. Koko tämä tietokonekorjausjuttu tuntui huonolta sketsiohjelmalta. Mähis puuhasteli kuitenkin niin varmoin ottein koneen kimpussa, ettei Petteri katsonut tarpeelliseksi vielä puuttua siihen. Petterillä alkoi olla jo turkasen kova nälkä, sillä herkullinen pizzan tuoksu leijaili jo työhuoneeseen asti. Äänistä päätellen Eeva ja lapset olivat jo ruokansa kimpussa.

 

- Syötkö sinä jo sitä pizzaa? Petteri huusi vaimolleen.

- Tuli niin kova nälkä, että oli pakko aloittaa, Eeva vastasi.

- Kunhan et vaan pistele poskeen sitä nakkipizzaa, Mähis huusi Eevalle.

- En todellakaan, täällä oli minun suosikki kinkku-salami-aurajuustopizza ja syön sitä, Eeva vastasi.

- Painahan sitä virtanappia, nyt pitäisi taas vörkkiä, Mähis sanoi Petterille.

 

Petteri painoi koneen virtanappia, kone käynnisti itsensä uudelleen ja pelitti kuin nuoruutensa päivinä. Petteri seurasi silmä kovana käynnistymisen edistymistä. Kone käynnistyi suoraan Windowsiin ja kaikki tuntui olevan kuin ennen vikaa.

 

- Kokeilehan nyt sitä tekstinkäsittelyohjelmaa, Mähis kehotti.

 

Petteri käynnisti tekstinkäsittelyohjelman ja kaikki toimi moitteetta. Samoin hän käynnisti nettiselaimen ja kone meni nettiin aivan normaalisti. Tietokone tuntui olevan aivan kunnossa.

 

- Hitto, tämähän toimii taas, Petteri riemuitsi.

- Ihmeiden aika ei ole ohi, Mähis hymähti. Tiedätkö että kaikkiin asioihin on ratkaisu, se täytyy vain keksiä.

- Mikä sitä vaivasi? Petteri uteli.

- Oli päässyt pikku jutska koneeseen, Mähis totesi.

- Millainen?

- Aivan sellainen pieni, Mähis vastasi ja kohautti olkapäitään. Sinähän voisit vaikka kirjoittaa meikämandoliinosta jonkun pienen tarinan, sinähän kirjoitat tarinoita sinne nettiblogiin.

 

Mistä ihmeestä äijä saattoi tietää, että todellakin hänen aikomuksensa oli kirjoittaa pieni tarina omaan blogiinsa.

 

- Ja sitten sinne pizzalle, Mähis sanoi ja pakkasi tarvikkeensa laukkuun.

- Joo, sinne, Petteri mutisi ja kiirehti taas tämän oudon kulkijan perään.

- Hyvää, Eeva sanoi huomattuaan tulijat.

- En yleensä syö huonoa ruokaa, Mähis sanoi ja taputteli isoa vatsaansa. Tuolta aseman kebab-paikasta saa alueen parhaat rieskat eikä ole hassumpia nuo kebabitkaan.

 

Mähis otti toisen jäljellä olevista pizzoista ja ojensi sen Petterille. Itse hän otti toisen ja rullasi sen kaikkine täytteineen isoksi rullaksi. Rullan toisen pään hän tunki isoon suuhunsa ja alkoi pureskella sitä silmät kiinni. Eeva ja Petteri katselivat ihmeissään moista ruokailua. Mähis ei malttanut edes istua, vaan pisteli pizzaa seisaaltaan pöydän vierellä. Muutamassa minuutissa koko pizza oli hävinnyt Mähiksen pohjattomalta vaikuttavaan kitaan.

 

- Hyvää oli, Mähis totesi ja otti jääkaapista toisen oluen.

- Otatko lisää? Petteri kysyi ja ojensi omaa koskematonta pizzaa Mähistä kohti.

- Ei kiitos, se on tehty sinun maun mukaan, Mähis sanoi ja otti ison kulauksen oluesta.

 

Mähis joi oluen tyhjäksi yhdellä hörpyllä ja kävi sen jälkeen laittamassa tölkin muovipussiin. Röyhtäistyään pari kertaa Mähis palasi keittiön pöydän viereen ja laittoi siihen paperilapun. Lappuun oli kirjoitettu ekaluokkalaisen käsialaa muistuttavilla tikkukirjaimilla:

 

LASKU

Tietokoneen henkiin saattaminen 100 euroa

Juodut oluet -4 euroa

Syöty makkara -2,5 euroa

Pikkuhousuvitsi talon emännälle -20 euroa

Epämääräinen sisääntulo -20 euroa

Sopimaton pukeutuminen -45 euroa

LOPPUSUMMA 8,50 euroa

 

Petteri ja Eeva katselivat molemmat ihmeissään moista laskua. Kumpikaan heistä ei ollut nähnyt sitä, että missä välissä Mähis oli sen ehtinyt kirjoittaa. Lisäksi viivan alle jäänyt summa oli oikeastaan aivan naurettavan pieni.

 

- Tuota, onkohan tässä laskussa jotain vikaa? Eeva ihmetteli ääneen.

- Tuliko minulla joku virhe kiireessä? Mähis kysyi ja vilkaisi lappua. – Kyllä se on aivan oikein. Voitte myös maksaa sen tilille, tässä tilinumero. Ja nyt ryhmähali ja se on sitten adios.

 

Ryhmähalin jälkeen Petteri ja Eeva katselivat mykkinä, kun Mähis laittoi toisen lapun keittiön pöydälle ja nappasi pöydän viereen laskemansa työkalusalkun käteensä. Saman tien Mähis pyörähti ympäri ja käveli ulos parvekkeen ovesta. Eeva kiirehti perässä ovelle ja totesi lumen olevan terassilla yhä koskematon.